Haastattelussa laulaja/kitaristi Pasi Repimöstä.
H: Repimöltä tulee siis uusi levy?
P: Pitää paikkansa. Ensimmäinen albumi julkaistiin vuonna 2022 pelkästään digitaalisena mutta nyt julkaistava “Parasta ennen” prässätään myös vinyyliksi.
H: Tämä ei kuulosta kovin kaupalliselta musiikilta – miksi menitte tällaisen levyn tekemään?
P: Oikeastaan juuri siksi. Elämme ajassa, jossa tuntuu että kaiken arvo punnitaan rahassa, tehokkuus on perimmäinen ihmisyyden mittari ja helppous lähes kaiken tekemisen tavoitteena. Päätimme kapinoida tuota vastaan.
H: Mitä tarkoitat?
P: No esimerkiksi sitä, että levylle valittiin 11 kappaletta yli kolmenkymmenen aihion joukosta, sovitettiin ne klikkiin “soittavan” konerumpalin kanssa, tallennettiin soitot ja laulut ja lopuksi Vesa soitti siihen sähkörummuilla oikean rumpalin soittamat kompit. Periaatteessa meillä oli tuossa vaiheessa levy valmiina. Paitsi, että meille se oli vasta prosessin alku. Tuo tuntui liian helpolta ja vähän tylsältä.
Oli paljon hauskempaa kun tuon jälkeen pidimme aika monet yhteiset treenit ja opettelimme soittamaan kappaleet livenä. Vasta sen jälkeen tehtiin varsinaiset äänitykset levyä varten ja nekin niin, että kaikki taustat äänitettiin yhdellä kerralla studiolivenä ilman klikin groovea kahlitsevaa nakutusta. Laulut toki äänitettiin jälkeenpäin kuten myös joitakin tuplauksia kitaroihin mutta kaikkien biisien runko on luomu.
H: No mikäs järki tuossa nyt oli?
P: Tehokkusmielessä jos ajattelee niin ei yhtään mitään järkeä. Mutta viihtymismielessä paljonkin. Musiikin tekemisessä harrastajana ei ole järkeä miettiä niinkään lopputulosta vaan sitä, että tekeminen on mielekästä. Että prosessissa saa leikkiä ja pitää hauskaa kavereiden kanssa. Yhteinen tavoite toki pitää olla, mutta se on enemmänkin esimerkiksi se, että tehdään tällainen levy, joka itse halutaan tehdä kuin se, että sitä tehtäisiin jollekkin todelliselle tai kuvitteelliselle “markkinalle” ansaintamielessä. Ammattimainen tekeminen on toki asia erikseen ja arvostan syvästi heitä, jotka ovat sen tien valinneet mutta se ei ole minun tieni.
H: Jos lopputulos tai levyn myynti ei kiinnosta niin miksi sitten olet tässä haastattelussa?
P: Joo tiedän, että tää on ristiriitaista. Nyt kun se levy kuitenkin on tehty niin toisaalta sitä ajattelee, että kun on siihen itse kovin tyytyväinen niin olisihan se kiva jos sen joku muukin kuulisi. Toisaalta tietää, että tällaiselle valtavirrasta poikkeavalla musiikille on varsin kapea elintila eikä tämän päivän algoritmisomenkaan kautta oikein pysty mielekkäästi kohdentamaan tietoa levystä edes niille harvoille, jotka potentiaalisesti voisivat olla tällaisesta kiinnostuneita.
Ehkä viestini kärki sinulle, joka jaksoit lukea tänne asti, onkin se, että vaikket itse tykkäisi tästä yhtään *mutta tunnet jonkun*, joka saattaisi arvostaa vanhanliiton rokkimusiikkia popilla sävytettynä niin vinkkaa kaverille! Tässä valmiiksi ajan henkeen tuunattu teksti jakonapin painamisen jälkeen kopioitavaksi:
Moro, ootko törmännyt tällaiseen bändiin kuin Repimö? Melko varmasti voin sanoa, että on kuuntelematta paskaa mutta sulla on sen verran erikoinen musiikkimaku, että saattaisit tykätä. Kokeile, mutta ei valitusoikeutta! Piis and lööv.
H: Mutta eihän tässä ole mitään jaettavaa?
P: Ei niin – vielä. Tää on vaan tämmöstä lämmittelyä ja ikäänkuin tiiseri 
Katsotaan asiaa uudestaan 5.12.2025.
H: Kiitos haastattelusta.
P: Kiitos itsellesi ja mukavaa syksyn jatkoa.
Porky Isle Grooves 